Urajärven kartanon historia
1649
Ruotsin hallitsija kuningatar Kristiina lahjoitti armeijansa baltiansaksalaiselle luutnantille Berent Möllerille viisi autiotilaa, joiden yhteispinta-alaksi mainittiin kuusi manttaalia eli runsaat 10 000 hehtaaria.
1653
em. lahjoitustilat yhdistettiin Urajärven kartanoksi ja Möller otti maat viljelykseen. Kartano oli säteritila eli se nautti verovapautta.
1672
Möller myi kartanon langolleen everstiluutnantti Jürgen Heidemanille. Joidenkin lähteiden mukaan kauppa toteutui tai vahvistettiin vasta 1673.
1683
Kartano otettiin yleisen tavan mukaan kruunun haltuun Jürgen Heidemanin kuoltua. Tilukset palautettiin sittemmin hänen leskelleen Elisabet von Tiesenhausenille.
1691
Lahjoitus Elisabet von Tiesenhausenille peruutettiin uudelleen.
1693
Valmistui uusi päärakennus nykyiselle paikalle aiemman, kylän peltoaukean pohjoisosassa sijainneen ja 1680-luvun puolivälissä sattuneessa tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen tilalle.
1696
Kartanosta erotettiin Niemelä- eli Hovila-niminen säteriratsutila, joka oli Elisabet von Tiesenhausenin perikunnan omistuksessa 1780-luvulle saakka.
1700-luvulla
Urajärvellä oli näin ollen sekä säterikartano että erillinen kruunun rustholli, joita kumpaakin Heidemanien suku hallinnoi. Myös läheinen Pilkanmaan kartano Iitissä oli Heidemanien omistuksessa.
1797
Jürgen Heidemanin pojanpoika, maatalousneuvos Georg Henrik Heideman (1763-1820) osti Hovila/Niemelän tilan eli Urajärven kartanon perintötilakseen ja muutti sinne asumaan nuorikkonsa Sofia Helena o.s. Jandolinin kanssa.
1806
Kaadettiin hirret uutta päärakennusta varten, joka rakennettiin aiemman, jo rappeutuneen tilalle.
1800-luvulla
Georg Henrik Heidemanin kuoltua kartanon omistus siirtyi hänen pojalleen luutnantti Axel Fredrik von Heidemanille (1803-1867), joka erosi sotapalveluksesta ja muutti Ruotsista Suomeen 1829. Tällä vuosisadalla rakennettiin suurin osa pihapiirin rakennuksista.
1830
Axel avioitui Sysmän Rantalan kartanosta kotoisin olevan nuoren ja kauniin Sofia Lovisa Heintziuksen (1815-1850) kanssa.
1839
Paikkeilla Axel ja Sofia muuttivat kahden pienen poikansa kanssa Sysmän Rantalasta Urajärven kartanoon. Kartanon päärakennusta jatkettiin ja se korotettiin kaksikerroksiseksi.
1845
Axel lähetti mieleltään sairastuneen Sofian Helsinkiin Lapinlahden mielisairaalaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Sofia palasi vuoden päästä Urajärvelle lääkäreiden todettua hänet parantumattomasti mielisairaaksi.
1847
Axelin ja Sofian nuorempi poika Carl menehtyi punatautiin.
1848
Axelille myönnettiin avioero Sofiasta tämän mielenvikaisuuden perusteella, mutta Axel velvoitettiin huolehtimaan entisestä vaimostaan tämän loppuelämän ajan. Muutamaa kuukautta myöhemmin samana vuonna Axel avioitui talousmamsellinsa Fredrika Johanna Cedonia Beckerin (1814-1892) kanssa.
1849
Axel ja Fredrika saivat tyttären, jolle annettiin nimeksi Axelia Fredrika Amalia ja jota kutsuttiin Lillyksi.
1850
Sofia kuoli. Tarinan mukaan hän menehtyi tapaturmaisesti sivurakennuksen jyrkissä portaissa päästyään pakenemaan yliskamarista, minne hänet oli oman turvallisuutensa vuoksi suljettu lukkojen taa.
1851
Lilly sai pikkuveljen, jolle annettiin nimeksi Hugo Oskar Alexander Magnus.
1867
Hugon ja Lillyn isä Axel kuoli. Hänet haudattiin sukuhautaan Asikkalan kirkolle. Hugosta tuli kartanon uusi isäntä.
1892
Hugon ja Lillyn äiti Fredrika kuoli. Myös hänet haudattiin Asikkalan kirkolle, mutta siirrettiin myöhemmin kartanon puistoon pystytetyn muistomerkin alle. Naimattomat ja lapsettomat sisarukset Hugo ja Lilly jäivät kahden kesken huolehtimaan Urajärven kartanosta.
1896
Hugon ja Lillyn velipuoli, Axelin ja Sofian esikoinen Frans kuoli naimattomana ja lapsettomana, jättäen Hugolle perinnöksi äitinsä Sofian vauraan sukutilan Rantalan. Hugo rikastui myymällä Rantalan maat osina ja käytti varat Urajärven kartanon kehittämiseen, mutta myös matkusteluun.
1909
Kartanon päärakennuksessa tehtiin muutostöitä: Keittiö siirtyi nykyiselle paikalleen ja sen yhteyteen rakennettiin oma sisäänkäynti pienen eteisen kautta. Keittiön viereinen kylmä ruokavarasto muutettiin palvelijain asuinhuoneeksi. Entinen keittiö muutettiin Hugo-isännän huoneeksi ja vanhan keittiön porstua hänen makuualkovikseen. Hugon entinen huone salin takana muutettiin vierashuoneeksi.
1901-1914
Hugo ja Lilly tekivät perintörahoillaan lukuisia matkoja Saksaan, Italiaan, Etelä-Ranskaan, Alpeille, Pariisiin, Norjaan, Itävalta-Unkariin ja jopa Euroopan ulkopuolelle Egyptiin, mistä palasivat kotiin Jerusalemin, Konstantinopolin ja Ateenan kautta.
1915
Uudenvuodenaattona Hugo von Heideman, Urajärven kartanon viimeinen aatelinen isäntä, kuoli Kauniasten kylpylässä. Lilly von Heideman päätti myydä kartanon Suomen muinaismuistoyhdistykselle, jolle lahjoitti varat kauppaa varten.
1917
Urajärven kartanon myynti Suomen muinaismuistoyhdistykselle sinetöitiin kauppakirjalla. Pian sen jälkeen, syyskuun lopussa, kartanon viimeinen aatelinen omistaja Lilly von Heideman kuoli.
1928
Suomen muinaismuistoyhdistys toteutti Lillyn testamentissaan ilmaisemat toiveet avaamalla kartanon yleisölle museona ja perustamalla kartanon maille taiteilijoiden kesäkodin.
Museon vuosikymmenet
Urajärven kartano avattiin yleisölle museona 1928 kartanon viimeisten yksityisten omistajien, aatelisten sisarusten Hugo ja Lilly von Heidemanin toiveen mukaisesti. Ajatus kartanomuseosta oli ilmeisesti ollut naimattomien ja lapsettomien sisarusten mielessä jo joitakin vuosia ennen heidän kuolemaansa ja Hugon kuoltua 1915 Lilly lahjoittikin Suomen muinaismuistoyhdistykselle varat kartanon lunastamiseen ja museon perustamiseen. Pian sen jälkeen, syyskuun lopussa 1917, Lilly itse kuoli. Museon avaaminen viivästyi maailmansotaa seuranneen suuren inflaation takia. Avautuessaan Urajärven kartano oli Suomen ensimmäinen kartanomuseo.
1928
Urajärven kartanomuseo avattiin yleisölle ja sen yhteydessä aloitti toimintansa Taiteilijakoti, joka Lillyn testamenttitoiveen mukaan tarjosi kesäisin eri alojen taiteilijoille mahdollisuuden lomailuun ja työskentelyyn.
1930-luvulta aina 1960-luvulle asti
Kartanon kesävieraista ja museon esittelystä vastasivat Ida ja Hannes Simolin, jotka olivat tulleet kartanon palvelukseen jo Hugon ja Lillyn aikana. Taiteilijoiden lisäksi kesävieraisiin lukeutui yliopisto- ja museoväkeä.
1940-luvun
Sotavuosina kartanon rakennuksiin sijoitettiin tilapäisesti siirtoväkeä tai sotaa paossa olevia helsinkiläisperheitä
1950-luvulla
Taiteilijoiden lepokotina toiminut entinen tilanhoitajan asumus Åsa purettiin ja sen tilalle rakennettiin Helsingin yliopiston rakennuksia - varastokirjasto ja tutkijanhuoneita. Myös kivinavetta kunnostettiin yliopiston varastokirjaston käyttöön. Sähkövalo saatiin kartanolle 1951. Kartanolla toimi Autoretkeilyliiton ylläpitämä kahvila.
1960-luvulla
Kartanolla luovuttiin maataloudesta. Emännöitsijä Ida Simolin ja museonhoitaja Hannes Simolin jäivät eläkkeelle ja muuttivat pois kartanon päärakennuksen päädystä, missä olivat vuosikymmeniä asuneet. Kartanolla lomaili paljon Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesyhdistyksen väkeä sekä yliopiston tiloissa että Retkeilymajassa. Kahvilakin siirtyi yhdistyksen haltuun.
1970-luvulta alkaen
Eri alojen taiteilijayhdistykset valitsivat Taiteilijakodin kesäasukkaat entistä organisoidummin. Taiteilijoiden uudeksi tyyssijaksi korjattu entinen herrasväen sauna ja luonnonläheinen kartanomiljöö tarjosivat monelle kaupungistuneelle taiteilijalle virkistävää rauhaa. Kartanon salissa järjestettiin useita kamarikonsertteja.
1986
Kartanomuseo siirtyi Suomen muinaismuistoyhdistykseltä Museoviraston haltuun. Vuosikymmenen puolivälin paikkeilla klarinetisti Antti Sarpila seurueineen improvisoi kartanon piha-alueella vauhdikkaat, läpi yön kestäneet jamit.
1990-luvun alussa
Kahvila ja retkeilymaja peruskorjattiin nykyiseen asuunsa. Kahvila toimi 1990-luvulla useiden taidetapahtumien näyttämönä. Rantapolulla Apeiron-ryhmä esitti Hugon ja Lillyn suosikkisäveltäjän Richard Wagnerin henkeen laaditun performanssin.
2008 - 2014
Kartanomuseo läpikävi perusteellisen entisöinnin, jossa museo palautettiin mahdollisimman tarkasti Hugon ja Lillyn aikaiseen, 1910-luvun asuun.
2015
Museovirasto päätti lakkauttaa kartanomuseon.
2016
Perustettiin Urajärven kartanon ystävät ry, joka otti hoitaakseen museon avoinna pidon Museoviraston kanssa tehdyn sopimuksen nojalla.
2018
Urajärven kartanomuseo juhli 90-vuotista taivaltaan vireänä vanhuksena. Museo oli avoinna kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin päivittäin, kauden alussa ja lopussa viikonloppuisin. Perusopastuksien lisäksi järjestettiin teemaopastuksia ja tapahtumia.