DigiOpas

Nykyinen päärakennus valmistui 1810, aikaisempi paloi eikä sen tarkkaa sijaintia tiedetä. Päärakennus oli aluksi yksikerroksinen, mansardikattoinen rakennus. Se jatkettiin ja korotettiin kaksikerroksiseksi empiretyyliseksi rakennukseksi 1839-40 uuden kartanonisännän Axel von Heidemanin asettuessa taloksi vaimonsa Sofian kanssa. Toinen kerros rakennettiin vain komeuden ja ajan muodin vuoksi. Siellä on asuinhuoneet vain päädyissä.

Den nuvarande huvudbyggnaden blev färdig 1810. Det fanns en tidigare huvudbyggnad som brann ner men man vet inte exakt var det låg. Huvudbyggnaden var först ett envåningshus med mansardtak. Byggnaden fick en förlängning och en våning till 1839 – 40 för att se ståtligare ut. Den omvandlades på så sätt till en tidsenlig empirebyggnad. I övre våningen finns dock bara en enkel kammare i varje ända.

Tämä sivurakennus on rakennettu kahdessa vaiheessa v. 1787 ja 1793 välillä, mahdollisesti v. 1787 avioituneiden Georg Heidemanin ja hänen nuorikkonsa Helenan asuttavaksi. 1800-luvun kovina pakkastalvina päärakennuksen korkeista huoneista muutettiin tänne kylmää pakoon. Sittemmin sivurakennuksessa on asunut palvelusväkeä ja satunnaisesti herrasväen vieraita. Toiseen yliskamariin teljettiin 1840-luvun lopussa mieleltään sairastunut kartanonrouva Sofia von Heideman, jonka uskotaan yhä kummittelevan kartanolla. Hän menehtyi 1850 pudottuaan sivurakennuksen yläkertaan johtavissa jyrkissä portaissa. 1900-luvun alussa kartanosuvun viimeiset edustajat Hugo ja Lilly von Heideman kokosivat toisen pään tupaan kotimuseon Suomen sodan ja siinä kunnostautuneiden Heideman-suvun miesten muistoksi. He antoivat sille nimen Vuosisataissali, koska Suomen sodasta oli tullut kuluneeksi 100 vuotta.

Denna sidobyggnad är byggd i två etapper mellan år 1787 och 1793, möjligen som bostad för de nygifta Georg von Heideman och hans unga fru Helena. Under de hårda vintrarna på 1800-talet flydde man hit från de höga och kalla rummen i huvudbyggnaden. Senare har det bott tjänstefolk här och mer sporadiskt även
herrskapets gäster. Den sinnessjuka herrgårdsfrun Sofia von Heideman stängdes in i ena kammaren i övervåningen i slutet av 1840-talet. Hon ramlade i den branta trappan upp till kammaren och dog 1850 men man påstår att hon vandrar här som spöke än idag. I början av 1900-talet inredde de sista medlemmarna av herrgårdssläkten, Hugo och Lilly von Heideman, ett hemmuseum i ena stugan för att minnas Finska kriget och släktens modiga soldater som deltog i det. Hemmuseet fick heta Sekulärsalen eftersom det hade gått precis 100 år sedan Finska kriget.

Alueen vanhin rakennus yhdessä vastapäisen sivurakennuksen kanssa, rakennettu 1700-luvun lopussa. Keskellä vaunuvaja, oik. ruoka-aitta, vas. vilja-aitta, vasemmanpuoleisin matala osa on ns. jääkellari maitotuotteille ja viineille.

Byggdes i slutet av 1700-talet ungefär samtidigt med sidobyggnaden. I mitten vagnhall, till höger matbod och till vänster sädesbod. Den låga delen längst till vänster är s k isbod för nedkylning av mjölkprodukter och viner.

Herrasväen 8-reikäinen ulkohuussi, jota herrasväki käytti hyvällä säällä. V. 1909 päärakennuksessa tehtiin mittava korjaustyö, jolloin sinne saatiin ”moderni” kuivakäymälä eli ilmaklosetti. Herrasväki käytti sitä huonolla säällä. Palvelusväki tyhjensi sen istuimen alla ollutta posliiniastiaa.

Herrskapets dass med åtta hål. Användes när vädret var vackert, på dåligt väder använde man fr o m renoveringen av huvudbyggnaden 1909 ett ”modernt” innedass, s k luftklosett, som tömdes av tjänstefolket.

Edelleen alkuperäisessä käytössään puuliiterinä.

Fortfarande i sin ursprungliga funktion som lider för ved.

Ruokatavaraa säilytettiin paitsi täällä, myös ruoka-aitassa ja kartanon keittiön kylmässä ruokahuoneessa ja ruokakomerossa. Jäähdytystä varten oli kartanolla myös erityinen jäävarasto aittarivin päässä. Siellä säilytettiin maitotuotteita ja viinejä.

Matvaror förvarades förutom här också i matboden och i herrgårdskökets skafferier. För nedkylning av t ex mjölkprodukter och viner användes också en speciell bod med is.

Vuodelta 1902. Ollut ensin herrasväen saunana, sitten kanalana ja 50-luvun lopulta 2000-luvulle asti Lilly von Heidemanin testamenttitoiveen mukaan eri alojen taiteilijoiden kesäkotina. Urajärvellä onkin vieraillut monia kuuluja taiteilijoita, mm. taidemaalarit Eero Järnefelt ja Verner Thomé. Kirjailija Lauri Viljanen kiitti oleskelustaan maaseudun rauhassa runosäkeillä:
Humina paisuva on suurten puiden/ maan päällä ikuinen. Tuo ääni soi/ kuin tuhansien toukokuiden. / Niin syvä, etten muuta kuulla voi/ humina paisuva on suurten puiden.

Byggdes 1902 och användes som herrskapets bastu. Har använts också som hönshus. I slutet av 50-talet byggdes om till en konstnärsvilla där författare, målare och musiker fick bo gratis sommartid. Det var en önskan som Lilly von Heideman uttryckte i sitt testamente. Således har många mer eller mindre kända konstnärer tillbringat sommardagar i Urajärvi – bland dem målarna Eero Järnefelt och Verner Thomé. Författaren Lauri Viljanen tackade för den fridfulla vistelsen i provinsen med vers.

Tallissa pidettiin kartanon kahta hevosta. Enempää omia hevosia ei tarvittu, koska kartano saattoi lainata hevosia maataloustöihin ja kyytihevosiksi torpistaan. Kartanon viimeisestä hevosesta säädettiin Lilly von Heidemanin testamentissa, että sen tuli saada asua kartanolla elämänsä loppuun asti. Yläkerrassa on ollut hellahuone, jossa tallirenki on saattanut asua. Päätyyn on rakennettu sauna 1900-luvun alussa ja sitä voi kesäisin vuokrata.

Här bodde herrgårdens två hästar. Fler egna hästar behövdes inte, eftersom herrgården kunde vid behov låna hästar av torparna. Före sin död gav Lilly von Heideman i sitt testamente order om att den sista hästen skulle få leva kvar på gården resten av sitt liv. – I övre våningen har det funnits ett rum med spis där möjligen stalldrängen har bott. I ena ändan av byggnaden finns en liten bastu som har byggts i början av 1900-talet. Man kan hyra bastun sommartid.

Herrasväen uimakoppi. Aikaisemmin sijainnut lähempänä Rantamajaa eli entistä herrasväen saunaa.

Herrskapets badhytt. Låg tidigare närmare Strandstugan, dvs. herrskapets bastubyggnad.

Rakennettiin 1850-luvulla 100:lle lehmälle. Alunperin ikkunoiden paikalla oli iso rivistö ovia, mikä oli epätavallista. Ovet muutettiin 1950-luvulla ikkunoiksi ja rakennus otettiin 1955 Helsingin yliopiston kirjaston käyttöön kirjavarastoksi. Toimi sittemmin Kansalliskirjaston varastona vuoteen 2012. Nykyisin yläkerrassa säilytetään Museoviraston kokoelmia ja alakerran isossa tilassa järjestetään juhlia ja tapahtumia.

Byggdes på 1850-talet och hade plats för 100 kor. Då fanns en hel rad dörrar i fasaden vilket var ovanligt men dörrarna byttes senare ut mot fönster. Blev omvandlad till Helsingfors universitets bokförråd 1955 och användes som lagerbibliotek ända till 2012. I dag förvarar Museiverket sina samlingar i övre våningen och i nedre våningen finns en större festsal.

Peräisin 1800-luvulta. On toiminut sekä sikalana että meijerinä, ennen kuin muutettiin kahvilaksi. Kahvilatoiminta alkoi 1930-luvulla Suomen muinaismuistoyhdistyksen otettua haltuunsa kartanon ja aloitettua täällä museonpidon.

Från 1800-talet. Har fungerat som både svinhus och mejeri innan byggdes om till ett kafé. Kaféverksamhaten började på 1930-talet efter att Suomen muinaismuistoyhdistys hade tagit över herrgården och etablerat ett museum här.

Rakennettu 1820-luvulla alun perin väentuvaksi. Väentuvassa torpparit söivät taksvärkkipäivinään eväitä ja pidempimatkalaiset saattoivat yöpyä. Ollut myös palvelusväen asuinrakennuksena ja 1930-luvulta alkaen näihin päiviin asti matkailumajana. 1930-luvulla päätyihin ja pellon puolelle on rakennettu kuistit lisäämään viihtyisyyttä.

Byggdes på 1820-talet och fungerade ursprungligen som dagligstuga, där torparna kunde äta sin matsäck och vid behov även övernatta. Senare fungerat som bostad för tjänstefolk och från 1930-talet ända fram till våra dagar som vandringshem. Verandorna har kommit till på 1930-talet för att öka trivseln för resenärerna.

1800-luvulla rakennettu tilava rantasauna, jossa torpparit, palvelusväki ja muu työväki kylpi. Alunperin savusauna, nykyisin lämpiää suurella perinteisellä kiukaalla, joka vaatii usean tunnin lämmityksen. Vuokrattavissa kesäisin.

En stor strandbastu där torparna, tjänstefolket och övrig arbetskraft badade, byggd på 1800-talet. Urpsrungligen rökbastu, numera med en stor gammaldags bastuugn som får eldas i flera timmar. Kan hyras på sommaren.

Rakennettu 1950-luvulla, arkkitehti Olof Hanssonin suunnittelemia. Tarkoitettu Helsingin yliopiston varastokirjaston käyttöön ja tutkijankammioiksi. Vuodesta 2014 lähtien Senaattikiinteistöt Oy:n omistuksessa.

Byggdes på 1950-talet i samband med att universitetsbiblioteket började lagra böcker i Urajärvi. Ritade av arkitekt Olof Hansson. Avsedda för universitetsbibliotekets bruk och som lyor för forskare. Ägs sedan 2014 av Senaattikiinteistöt Oy.

Hugo-herran polku - Herr Hugos stig

Kartanon viimeinen aatelinen isäntä Hugo von Heideman (1851-1915) teetti kartanonpuistoon n. 1,3 km:n pituisen hiekkakäytävän, jota pitkin herrasväki saattoi jaloitella ja kulkea puiston eri kohteisiin. Hiekkakäytävä on aikojen kuluessa muuttunut luonnonpoluksi.

Hugo von Heideman (1851-1915), den sista adelsherren på herrgården, lät bygga en ca 1,3 km lång sandstig för herrskapets spatseringar i parken. Sandstigen har med tiden förvandlats till en naturstig.

Päärakennuksesta on tänne suora näköyhteys. Pyöreän pöydän ääressä kahviteltiin ja seurusteltiin.

Från huvudbyggnadens ingång är det en rak linje hit. Man fikade och umgicks vid det runda bordet.

Kivikummelia koristaa Herkules-patsas, joka näyttää heittävän kiven Urajärveen.

Stenkumlet pryds av en staty som avbildar Herkules. Herkules ser ut att kasta sin sten in i sjön.

Rakennettu ilman muurilaastia tarkasti valituista ja taidokkaasti asetelluista kivistä. Portin ali kulkiessa saa toivoa jotakin.
Byggd utan murbruk av noga utvalda och skickligt utplacerade stenar. När man går genom porten ska man önska något.

Tämä on yksi kartanonpuistoon luoduista levähdyspaikoista, jossa saattoi viipyä ihailemassa suihkulähdettä ja järvimaisemaa sekä pienen tekosaaren edustalla kelluvaa tekojoutsenta.

Detta är en av viloplatserna i parken där spatseraren kunde stanna för att njuta av den sorlande fontänen och beundra sjölandskapet samt den konstgjorda svanen som gungade på vågorna intill den lilla konstgjorda ön.

Tänne tehtiin iloisia huviretkiä. Täällä on myös luonnonkiveen kiinnitettynä musta marmorinen muistolaatta, johon on kirjoitettu latinaksi, että kartano tuolloin vuonna 1912 oli ollut suvun omistuksessa 240 vuotta.

Hit gjorde man gärna glada utflykter. Här finns också, fastskruvad på en natursten, en minnesplatta av svart marmor där det står på latin, att herrgården då år 1912 hade varit i släktens ägo i 240 år.

Täältä Hugo ja Lilly von Heideman sekä heidän äitinsä Fredrika ovat saaneet viimeisen lepopaikan. Hugo ja Fredrika haudattiin ensin Asikkalan kirkkomaahan, mutta heidän tomumajansa siirrettiin tänne. Antiikin temppeliä muistuttavan muistomerkin piirsi helsinkiläinen arkkitehti Harry Röneholm jo vuosisadan vaihteessa, mutta se rakennettiin vasta Hugon kuoleman jälkeen.

Här har Hugo och Lilly von Heideman samt deras mor Fredrika fått sin sista viloplats. Hugo och Fredrika begravdes först i Asikkala kyrkogård men deras kvarlevor flyttades hit. Minnesmärket som har drag av ett antikt tempel ritades av arkitekten Harry Röneholm från Helsingfors redan vid sekelskiftet men byggdes först efter Hugos död.

Rantapolulta näköalapaikalle johtava tie valmistui 1912, kuten muistokivi tien puolivälissä kertoo.

Vägen från strandstigen till utsiktsplatsen blev färdig 1912, vilket man kan läsa på minnesstenen halvvägs upp..

Urajärven Natura 2000 -alueen tervaleppäkorvessa lahoavilla maapuilla on havaittu harvinaista ja vaarantuneeksi luokiteltua korpihohtosammalta. Tämä on yksi harvoista korpihohtosammalen kasvupaikoista Suomessa. Urajärvi on kirkasvetinen, lähdepohjainen järvi, jossa kasvavat mm. erittäin uhanalaiset hento- ja notkeanäkinruoho, jotka molemmat ovat erityisesti suojeltavia lajeja. Huhtaranta ja Talassaari ovat kylän yhteisaluetta, mistä löytyy uimalaiturit, laavu ja grillipaikka. Kartassa näkyvä polku vie Talassaareen. Talassaari on saanut nimensä siellä olleista neljästä nuottatalaasta sekä yhdestä verkkotalaasta, jossa oli olkikatto. Nykyisin saari toimii uimapaikkana ja retkeilykohteena.

Omgivningarna kring Urajärvi gård hör till Natura 2000-området. Där växer en klibbalsskog där man finner sällsynta växter. På ruttnande fallna träd i klibbalsskogen har man hittat sällsynt och utrotshotad mossa, Herzogiella turfacea. Detta är ett av de få ställena i Finland där denna mossa växer. Urajärvi är en källsjö med klart vatten och där växer mycket utrotshotade arter av najasväxter, Najas tenuissima och Najas flexilis. Stigen på kartan leder till ön Talassaari. Talassaari har fått sitt namn efter fyra notbodar och en nätbod med halmtak som fanns där tidigare. Idag fungerar ön som simplats och utflyktsmål.

Puolikaaren muotoinen näköalapaikka valmistui mäen harjalle 1913 Hugo ja Lilly von Heidemanin ulkomaanmatkoilla näkemien esikuvien inspiroimana.

Utsiksplatsen i form av en halvcirkel blev färdig 1913. Den har inspirerats av förebilder som Hugo och Lilly von Heideman såg på sina resor ute i Europa.