Olen, oikein mielelläni olen ainakin tänä kesänä Urajärven Kartanolla, jonka kesäteatterissa monenlaiset tontut seikkailevat. Tosin otsikon kysymystä pidetään yleensä epämiellyttävänä, loukkaavana – sen sanojahan pitää minua pöhkönä! Mistä moinen ilmaisu on tullut, sitä en internetin syvyyksistä löytänyt. Tontutko olisivat tyhmiä? Ehei!
Kotitonttu, tuo kaikille tuttu joka kodin haltija, hiljainen ja huomaamaton huolehtija ja huolenpitäjä, on ollut seurassamme satoja vuosia. Hän on tarkkasilmäinen ja -korvainen, terävä – eli kaukana tyhmästä. Tunnetuin kotitonttu lienee ruotsalaisen Viktor Rydbergin runon (1881) Tonttu (suomentanut Valter Juva 1945). Tällä tontulla on syviä filosofisia pohdintoja: ”Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kuulevinaan, tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.”.
Saunatonttu, tuo kotitontun serkku, on suomalaisista tontuista vanhin, noin tuhatvuotias kuten itse saunakin. Tämä tonttu on pieni ja pippurinen – pitää huolen saunasta ja saunojista niin kauan kun saunassa käyttäydytään säällisesti. Jos saunaetiketin kuitenkin rikkoo, siis riehuu tai meluaa, saunatonttu puolestaan aiheuttaa häiriöitä, pahimmillaan jopa polttaa koko saunan! Sauna on suomalaisille pyhä paikka: siellä on synnytty, ja sinne on viety vainajat ennen hautaamista. Siellä ollaan niin hillitysti, että keskiajalla vaadittiin ”kirkossa oltavan kuin saunassa.” Niinpä saunatonttukaan ei halua olla tekemisissä ”tonttuilun” kanssa – tai siis tonttuilemassa itse ainakaan saunassa…
Joulutontut ovat ihan uusia näiden vanhojen kansantarinoiden tonttujen rinnalla, eivätkä edes sukua heille. Puna-asuiset joulutontut tosin syntyivät hekin Viktor Rydbergin tarinan ”Lille Viggs äfventyr på julafton” (1871) tonttujen pohjalta: 17-vuotias Jenny Nyström luki ja kuvitti tarinan ja lähetti sen Rydbergille. Nyström kuvitti myös Tomten-runon, jossa käytti isäänsä mallina. Näin syntyivät nykyisinkin tuntemamme hahmot joulutontuista ja joulupukista. Englantilaiset, ahkerat joulukorttien lähettäjät, ostivat oikeudet kuviin, jotka näin levisivät ympäri maailmaa.
Eivät joulutontutkaan toki ole tyhmiä, vaan vikkeliä, iloisia, ahkeria ja tarkkoja. Eikös? Ketkä kaikki meistä ovatkaan saaneet esittää näppäriä joulutonttuja koulun joulujuhlissa? Monellako on tonttuovi kotona joulun aikaan tai ihan vuoden ympäri?
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä ovat Urajärven Kartanon omat tontut: puutarhatontut. Viimeiset von Heideman -sukuiset kartanon omistajat, sisaruspari Lilly ja Hugo von Heideman olivat suuria kulttuurin ja kauneuden ystäviä, ja remontoidessaan kartanokotinsa suureen loistoon perustivat he myös kartanon ympärille laajan englantilaistyylisen puiston, jonne istutusten, kävelykujien, näköalapaikkojen ja suihkulähteiden ohella sijoitettiin lukuisia patsaita. Näiden joukossa on Keski-Euroopan matkoilta tuotuja hahmoja – näitkö tuolla hiippalakin, kuulitko huilun soittoa, kottikärryn pyörän ritinää – tai kuorsausta? Puutarhatontuthan siellä askaroivat kukin tavallaan omassa Tonttulassaan, Tomtebossa keskellä puutarhaa suuren kuusikon keskellä.
Puutarhatonttujen historia lähtee 1500-1600 -lukujen ruhtinassukujen linnanpihoilla olleista kääpiöitä jäljittelevistä koristepatsaista. Lyhytkasvuiset henkilöt olivat arvostettua työvoimaa mm. kaivoksissa. Tunnet varmaan saksalaisen kansansadun Grimmin veljesten kertomana ja edelleen Walt Disneyn elokuvana ”Lumikki ja seitsemän kääpiötä”, jotka hekin ovat vuorityöläisiä. Kaivostyövoimaa ym. esittäviä patsaita alettiin tehdä terrakotasta eli punasavesta Saksassa. Keski-Saksan Thuringenissä alkoi sarjatuotanto Gräfenrodassa August Heissnerin ja Philipp Griebelin liikeyrityksissä. 1800-1900 -lukujen taitteessa tonttupatsaiden suosio kasvoi valtavasti, ja niitä alkoi tulla myös porvarisperheiden pihoille. Lilly ja Hugo hankkivat puutarhatonttunsa Karlsbadin kylpyläkaupungista, ensimmäisen 1904 ja loput neljä vuosina 1912-14 – ostokuititkin ovat kartanolla tallella!
Perinteisiä puutarhatonttuja on kolmea päätyyppiä: uutteria uurastajia, kulttuuritonttuja ja toimettomia laiskureita – vai vain lepäilijöitä? Tomtebossa on viisi tonttua – kuka heistä on minkäkin tyypin edustaja – tulehan arvioimaan! Nykyisin kuusikon suojassa olevat tontut ovat 3D-tulosteita, alkuperäiset Lillyn ja Hugon Karlsbadista tuomat ovat yleisön nähtävissä nekin, kartanon sivurakennuksessa, Muistojen hiljaisessa kodissa. Ihan varmuuden vuoksi, sillä tiedäthän, että Ranskasta on lähtöisin ”Puutarhatonttujen vapautusrintama”, liike joka ”vapauttaa” tonttuja eli varastelee niitä ihmisten pihoilta ja vie metsään! Suomalaisillakin pihoilla asustaa puutarhatonttuja nykyisin, lähinnä muovisia. Saksassa arvioidaan tonttuja löytyvän talojen edustoilta noin 25 miljoonaa…
Puutarhatontutkaan eivät siis kuulu pöhköpäihin, koska he ovat ahertajia, taiteilijoita tai ovelia lungistiottajia. Joku varmaan muistaa ison kännykkäfirman runsaan kymmenen vuoden takaisen mainoksen: ”Ostit sitten puutarhatonttuja – oliko kallista?” ”Oli. Elämä on…” Eivät siinäkään tontut olleet tyhmiä, vaan ihmiset.
Voiko kukaan siis vieläkään kertoa, mistä sanonta ”Olet ihan tonttu” tulee?
Ehkä se selviää Urajärven Kartanolla ja Urajärven Kartanoteatterin esityksissä TONTTUJEN TONTTU 5.-26.7. 2025 – tervetuloa!
tv. Satu Tala
Tiedot blogissa ovat wikipediasta ja Jouni Kuurneen kirjasta Urajärveltä maailmalle.
P.S Kartanolla pääset kokeilemaan tonttuilua ihan itse, kun asetut Jussi Saarijärven tekemän Tonttutintamareskin taakse navetan kulmalla, ja annat kaverisi napata kuvan sinusta!
