Ring-sarjan neljäs ja viimeinen esitys, Götterdämmerung eli Jumalten tuho oli laulajien ja orkesterin ilotulitusta. Richard Wagnerin Der Ring des Nibelungen – Ein Bühnenfestspiel für drei Tage und einen Vorabend, Dritter Tag sai päätöksensä. Ennen kuin olin valmis kertomaan kokemuksistani tunsin suurta mielenkiintoa tarkistaa, olisiko Hugolla ja Lillyllä ollut jotain erityistä kommentoitavaa heidän näkemästään ja kuulemastaan. On myös mielenkiintoista, mistä kumpikaan ei kommentoinut. Kuurnen mukaan vieraiden joukossa oli muun muassa oopperajuhlia käsissään pitänyt Wagnerin leski (Frans Liztin tytär) Cosima ja näiden poika Siegfried. Vaikka sisarukset ihailivat säveltäjää, eivät he muistiinpanojen mukaan hakeutuneet Wagnerin perheen seuraan. Palatakseni lyhyesti tiedostettuun natsiyhteyteen, niin Wagnerin musiikin pohjoismaiseen mytologiaan viittaava vallankäytön näyttämö tarjoaa runsaasti aineistoa melkein minkä tahansa aiheen käsittelyyn. Wagnerin kirjoitukset juutalaisuudesta lienevät kuitenkin se, mikä yhdisti Wagnerin ideologian Hitleriin. Tämä on se Wagnerin musiikin kipupiste, jonka myöhempi historia on joutunut todistamaan. Wagner säveltäjänä ei varmasti olisi halunnut realisoida mietteitään. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, Hitler tunsi Wagnerin tyttären Evan aviomiehen, joka oli historioitsija. Siegfriedin puoliso Winifried oli puolestaan kansallissosialistisen puolueen jäsen, joka sai Bayreuthin festivaalit pysymään ainoana itsenäisenä teatterina, joka ei ollut Goebbelsin alainen. Myöhemmin Winifried otti etäisyyttä kansallissosialismiin ja alkoi pelastaa juutalaisia, homoseksuaaleja ja kommunisteja joutumasta keskitysleirille ja välit Hitleriin viilenivät.
Jouni Kuurneen kirjassa Urajärveltä maailmalle löytyy Hugon kommentointia: ”Klo 10 illalla loppui Nibelungenringin viimeinen teos. Valtavat, lumivyöryn kaltaiset sävelmassat ovat näiden neljän päivän aikana vyöryneet yli Wagnerin näyttämön. On ollut mahdotonta sulattaa kaikkea nyt kuulemaani musiikkia, tämä kaikki pitäisi kuulla uudelleen. Hän oli suuri henki, tuo Richard Wagner, eikä aika pysty tuhoamaan näitä säveliä. Syötyämme iltapalaa Rautatiehotellissa päivä päättyi mitä miellyttävimpien Nibelungin sormuksen muistojen vallassa.” Kiitos Hugo! Myös meidän oli suomalaisten kuulijoidemme kanssa vilkasta keskustelua lavastuksen ja näyttämöesityksen symboliikasta, sillä baarikaapit, olohuone, hoitotuoli tai hahmot eivät aina olleet esineitä tai ihmisiä. Kyllä, Ring -sarja tekee nälkäiseksi ja se on hyvä nähdä eri ohjaajien esittämänä.
Susanne Young suoriutui tehtävästään kapellimestarina todella hyvin. Orkesteri soitti samaan tapaan montusta kuin Hugon ja Lillyn aikaan. Valentin Schwartzin ohjaus oli mestarillista. Sen sijaan Andrea Cozzin lavastus oli epätasaista, jopa tylsää. Siegfriedin osan lauloi upeasti Klaus Florian Vogt. Brünnhildenä loisti Catherine Foster. Sarjan mystisenä hahmona esiintynyt Hagen oli tällä kertaan suomalainen Mika Kares, jonka esiintyminen oli samaa korkeaa tasoa kuin muilla kansainvälisillä esityksen taiteilijoilla. Muita hahmoja tässä osassa olivat Günther, Alberich, Gutrune, Waltraute, Woglinde, Wellgunde, Flosshilde, Grane ja kolme kohtalon jumalatarta Nornia. Mutta mitä tekivät Hugo ja Lilly välipäivinä? Hugon muistiinpanoista löytyi taas vastaus: ”Meillä on nyt kaksi päivää aikaa ennen kuin näemme ja kuulemme Parsifalin ja Tannhäuserin ja tämä aika päätettiin käyttää retkeen Fichtelgebirgelle.”
Fichtelgebirgelle! Me olimme asuneet siellä koko viikon. Mietin, oliko Hugo halunnut kylpylöiden ahkerana käyttäjänä uskaltautunut Moorbadin mutakylpyihin tai pulahtanut kylpypaikan vieressä olevaan kirkkaaseen, mutta ruskeavetiseen suojärveen? Ehkä he olivat Lillyn kanssa päättäneet pistäytyä järven rannalla sijaitsevassa Fichtelgebirgen kodikkaassa hotellissa, missä oli erinomainen keittiö? Olimme päivittäin hurauttaneet puolessa tunnissa vuokra-autolla Festspielhausiin, Hugolle ja Lillylle kulkeminen vuoristomaisemassa on hevoskyydeillä ollut huomattavasti hitaampaa.
Palatakseni Wagneriin, Bayreuthiin, Hugoon ja Lillyyn, liittyvät ne kaikki Urajärven kartanomuseoon. Tulin museon oppaaksi, koska sekä kartano että koko miljöö ihastuttivat kertaheitolla. Musiikkitalon kuorolaisena klassinen musiikki on tullut kovinkin tutuksi ja Hugon sekä Lillyn wagnerismi oli omaa luokkaansa. Bayreuthin toistuessa teksteissä mietin, vieläkö festivaalit ovat yhtä arvostettuja kuin ennen. Sain kapellimestari Hannu Linnulta vahvistuksen, että Bayreuth on erittäin voimissaan vielä tänä päivänä. Niinpä liityin Wagner-seuraan saadakseni lisätietoja. Arpajaisten kohdistettua Ring-sarjaan arpa osui kohdalleni. Kiitos Urajärvi ja Wagner-seura tästä mahdollisuudesta tutustua Hugon ja Lillyn jalanjälkiin Bayreuthissa.