Ring-sarjan kolmas esitys, Siegfried, alkoi tuntua jo tutulta. Verrattuna viimeksi nähtyyn Sigfriediin Suomen Kansallisoopperassa, oli tämä Klaus Florian Fogtin esittämä hahmo paljon vakuuttavampi. Musiikillinen johtaja Simone Young vakuutti jälleen kerran varmalla otteellaan. Näyttämön lavastuksesta jäin pohtimaan, kuuluuko Siegfried -lavastuksen aina olla epämääräinen ja kömpelö, kuten olen havainnut jo kahdessa eri versiossa. Valentin Schwartzin ohjaus oli onnistunut, sillä laulajat osoittivat välillä hyvin pienillä, mutta humoristisillakin eleillä hallitsevansa koreografian. Jälleen kerran piti ymmärtää, että apuvälineet, kuten kyynärsauva tai hoitotuoli (lohikäärme) viittasivat Ringin mytologiaan.
Hugo von Heideman oli ostanut valokuvia Ferdinand Lecken 1880 -luvulla maalaamista lavastuksista. Niissä korostui atleettimaisuus ja maskuliinisuus aiemman romantiikan historian kuvakielen sijaan. Jos Brünnhilde oli kuvattu trimmatun urheilijamaiseksi, niin nykyajan Catherine Fosterin tulkitsema kuvaus hänestä oli itsevarma, kaunis ja vahva nainen. Kuten aiemmin mainitsin, olivat valkyyrit kaikki uhkeita blondeja kimaltelevissa muotiasuissa. Jouni Kuurne mainitsee Bayreuth -artikkelissaan, että kuvavertailuissa miesten wagnerimainen testoteroniuho oli vähäisempi lavalla kuin luonnoksissa. Bayreuthin tuoreessa Siegfried -esityksessä miehet oli kuvattu inhimillisiksi, alttiina heikkouksille. Wotan haki turvaa baarikaapilta yrittäessään päästä ratkaisuihin vaikeissa sormusta käsittelevissä neuvotteluissa. Muutkin mieskuvaukset olivat yleensä alisteisia naisten valtaan. Miehet olivat ylipäätään melko stereotyyppisesti esitetty lukuun ottamatta esimerkiksi Siegfriediä, joka vaikeassa roolisuorituksessaan onnistui vakuuttamaan yleisönsä lähes viisituntisen oopperaesityksen aikana.
Hugo mainitsee muistiinpanoissaan, kuinka he olivat menneet juoksumarssia kotiin ja sieltä oopperaan katsomaan Siegfriediä. Hän kehui valoefektejä ja musiikkia, joskin piti Valkyyrian musiikista enemmän. Olen hyvin vaikuttunut Hugon ja Lillyn innosta valmistautua ja opiskella Wagnerin oopperoita. Heillä ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, miten tulevat sodat ja ideologiat tulivat hyödyntämään Richard Wagnerin varsin kyseenalaisia kannanottoja politiikkaan, uskontoon ja musiikkiin.