Wagner -festivaalin neljäs päivä oli Ringin välipäivä, jolloin esitettiin Tannhäuser. Näin ensikertalaisena Bayreuth -kävijänä ajattelin tutustua Wagnerin elämään ja vierailla Wagner -museossa. Museo oli jakautunut kolmeen osaan, joista Wahnfried oli aikoinaan Richard Wagnerin asuintalo. Se oli laitettu Urajärven kartanon tapaan huippukuntoon ja avattu yleisölle vuonna 2015. Rakennuksessa oli upea musiikkisali, josta avautui näkymä puutarhaan. Seiniä ympäröivät kirjahyllyt olivat varsinainen aarreaitta. Saatoin ymmärtää joitain yhteisiä kiinnostuksen kohteita Hugon ja maestron kirjallisuusharrastuksessa.
Uusi lisärakennus oli kauniisti toteutettu ja antoi mahdollisuuden nykyteknologian keinoin päästä sisälle vanhoihin kirjoituksiin. Seinillä ei ollut liikaa tekstejä, vaan QR-koodien avulla pääsi helposti saamaan käsityksen Wagnerin elämänfilosofiasta, kuten ”The world owes me what I need” tai saamaan käsityksen taiteilijan ankarasta taistelusta politiikan, uskonnon ja taiteen suhteen. Kirjoituksissa viitattiin paljon Wagnerin vasemmistolaisuuteen ja inhoon kapitalismia kohtaan. Hänen kirjoituksensa antisemitismistä tulivat aivan uuteen käyttöön Hitlerin aikana, mikä kävi ilmi Siegfried Wagner -rakennuksessa. Siellä oli useita videoteoksia, joissa Hitler vieraili Wagnerin sukulaisten luona, mikä todisti läheiset suhteet kansallissosialistiseen puolueeseen. Wagner kuoli jo 1883, jolloin oli juuri tapahtunut Ranskan suuri vallankumous. Sillä oli vaikutusta koko Eurooppaan, mutta olisiko säveltäjä kuitenkaan halunnut musiikkiaan yhdistettävän politiikkaan, josta hän oli itse luopunut?
Positiivisista antia oli näiden rankkojen tekstien lomassa nähdä lapsille suunnattuja aistipurkkeja ja materiaalikokeiluja. Museopedagogia näkyi hyvin suunnitelluissa esillepanoissa, oli helppoa ja nautinnollista kohdata näkemäänsä ja saada myös elämyksiä. Wagnerin sukupuun innoittamana päätin jaksaa kurkata vielä lähellä olevaan Listz -museoon. Frans Listzin tytär Cosima oli Wagnerin puoliso.
Oli hieman häkellyttävä ero näiden kahden museon välillä. Listz -museo oli kuin unohdettu sukulainen, vaatimaton perinteinen museaalinen umpio. Paikka oli pieni ja ilmeisen pienellä budjetilla pyöritetty. Henkilökunta oli ystävällistä ja vierailukokemus onnistunut.
Päivän päätteeksi kaupunki tarjosi parastaan, myös ampiaisille, jotka viihtyivät kahviloiden ja ruokapaikkojen vieraiden parissa. Kesän lämpö jatkui ja niin myös festivaalit, joiden seuraava esitys on Siegfried.